Uudet analyysit aurinkokunnan havainnoista kyseenalaistavat kasvihuoneteorian.

N-KFig_4

Takaisin vuoteen 2011, Talkshop roiskasi tarinan ‘Yhtenäinen Ilmastoteoria’  jonka olivat kehittäneet PhD fyysikot Ned Nikolov ja Karl Zeller. He esittivät että ”kasvihuoneilmiö” ei ole ilmiö joka syntyy pitkäaaltoisen säteilyn absorptiosta ja uudelleenemissiosta ilmakehässä (kuten 190 vuotta ajateltiin) vaan muodostuu auringonsäteilyn kontrolloimasta kaasun puristumisesta ja ilmakehän kokonaispaineesta maanpinnalla. Paine on vuorostaan on pinta-alayksikön yläpuolella olevan ilmapylvään ja planeetan massan vetovoiman tuote.

On ollut pitkä ja vaivalloinen tie sisältäen monia revisioita alkuperäisen tutkimuksen kehittelyä. Useissa tapuksissa käsikirjoitus oli hylätty lukematta, mutta Ned ja Karlsaivat lopulta suuresti parannellun ja laajennetun tutkimuksen julkaistua . tämä viimeisin versio on voimannäyttö joka on vahvistunut vertaisarvioija-armeijan ankarassa kritiikissä useissa julkaisussa matkan varrella.

Käyttäen Dimensioanalyysia he osoittivat että aurinkokunnan kappaleiden pintalämpötilan pitkänajan globaalin tasapainotilan  eroja  Venuksen, Kuun , Maan, Marsin, Titanin ja Tritonin välillä voidaan kuvata käyttämällä vain kahta ennusmerkkiä: keskietäisyyttä auringosta ja ilmakehän pintapainetta.

Tamankaltaista ristianalyysia käyttäen seulottua NASA dataa ei ole tehty kenenkään muun tekijän toimesta. Se esittää ensimmäistä ja ainutta yritystä ilmastotieteen historiassa arvioida maan pintalämpötilaa yhteydessä kosmiseen fyysiseen jatkumoon selvittämällä planetaarisen mittakaavan havainnot. Uuden oivalluksen lopputulos on että planeettojen ilmastot ovat riippumattomia ilmakehän infrapuna-alueen optisesta syvyydestä,ja että pitkäaaltoinen ”takaisinsäteily” on itseasiassa ilmakehän termisen vaikutuksen tuote mielummin kuin sen syy.

dimensional

The implications of this discovery are fundamental and profound! It turns out that gravity and the mass of a planetary atmosphere, rather than its composition, are the crucial factors in determining the uplift in temperature the surface enjoys compared to the temperature that the surface would have if there were no atmosphere above it. This means that human industrial activity cannot in principle affect the global climate, since we have no influence over the atmospheric mass.

Another implication is that the planetary albedo is largely an emergent property of the climate system rather than an independent driver of the surface temperature. A further key inference is that, on centennial timescales, Earth’s climate is rather stable, since the mass of the atmosphere changes relatively very slowly under the influence of solar wind and the gradual emissive and absorptive gas processes on Earth. Centennial variations of the cloud albedo on earth induced by fluctuations in solar magnetic activity are limited to surface temperature changes in the order of  ±0.65 K. This is because of stabilizing negative feedbacks within the system (e.g. a reduction of cloud cover causes surface warming, which in turn tends to increase evapo-transpiration, thus promoting cloud formation).

Ned and Karl’s published study brings to the attention of researchers the role of atmospheric pressure as a direct controller of planetary surface temperature. Pressure has been misunderstood in climate science for well over a century. The current greenhouse theory only allows for an indirect effect of pressure on ground temperature through the atmospheric infrared opacity via absorption line broadening. This is despite the fact that, in classical thermodynamics, gas temperature is known to be closely dependent on gas pressure. For example, the diesel engine harnesses this dependence (a.k.a. the principle of compression heating) into a practical technology we’ve been enjoying for 120 years. These points are well explained in this latest version of the paper.

To further validate their new model, Ned and Karl have made predictions for the surface temperatures of celestial bodies which have not yet been studied close up by probes, but are scheduled to be visited over the coming two decades. Theories live and die on the success and failure of predictions made from them, so kudos goes to Ned and Karl for sticking their necks out!

This expanded and revised version of Ned and Karl’s theory is outstanding in its comprehensive treatment of the subject, citing over 130 previous papers from the scientific literature. I highly recommend you download and read it at your leisure to fully appreciate the profound implications it has for our understanding of the physics of planetary atmospheres and the near-surface thermal enhancement hitherto known as ‘the greenhouse effect’.

https://tallbloke.wordpress.com/2017/06/01/foundations-of-greenhouse-theory-challenged-by-new-analysis-of-solar-system-observations/

Full paper available here

 

 

Advertisements