Uusi kirja tekeillä.

 

näyte.
Kultaisia kädenpuristuksia.

 

Kultaisia Kädennpuristuksia

Pasi Andrejeff

ESIPUHE

Tästä aiheesta ei ole paljon kirjoitettu, ei ainakaan minun käsittelemälläni tavalla.

 Siksi ajattelinkin kirjata paperille muistoja idänkaupan hulluilta vuosilta

seitsemänkymmentäluvulta veitikka silmäkulmassa.

Kaikki kirjan tapahtumat perustuvat tositapahtumiin, joita kuvatessaan kirjoittaja on

 ottanut vapauden käyttää mielikuvitustaan. Tässä kirjassa seikkailevien henkilöiden

nimet on muutettu, mutta oikeat henkilöt tunnistavat kyllä itsensä. Myös kaikki

 numerotiedot ovat fiktiota, eivätkä perustu todellisuuteen.

Henkilöt on pantu puhumaan suomea, käytännön syistä.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja oli ihmeellinen, sillä se oli raja myös ihmisten käyttäytymiselle, niin pientenkuin suurtenkin johtajien.

Tabut murtuivat ja estot hävisivät sitä mukaa, kun votka rupesi vaikuttamaan.

Toivottavasti tämä teos herättää mukavia muistoja niissä ihmisissä, joita siinä kuvaan.

 Muussa tapauksessa tätä ei olisi kannattanut kirjoittaa.

Pasi Andrejeff

1 Luku.

Lähtö oli edessä, mutta puhelin soi jatkuvasti.

Se ikäänkuin aavisti, että nyt pitäisi lopettaa,

mutta kiusoitellakseen se ei suostunut olemaan soimatta.

–    Hei, Pulu, onko kaikki kunnossa? minä huusin, vaikka tiesin,
että tottakai hän oli tehnyt lähtöni mahdollisimman helpoksi.

–    Älä aina puluttele, okei? Näytteet on pakattu. Proformat
ovat niiden päällä matkalaukussa. Liput, voucherit ja viisumit
saat matkatoimistosta. Konsulaatissa oli taas jotakin sotkua,
siksi matkatoimisto ei ehtinyt toimittaa niitä tänne. Ne ovat
siellä Marikalla ja mikäli minä oikein muistan, sinä pidät

kommunikoimisesta hänen kanssaan.~

–    Hölö, hölö. Ei pari lounasta nyt mitään merkitse.

–    Ai että lounasta. Entäs ne illalliset?

–    Ne kirkastavat toimenkuvaa. Eikö hommat ole sujuneetkin tosi
hyvin? Ei vaikeuksia, ei probleemoja.

–    Myönnetään. Mutta nyt sinulla on kiire. Tilaan sinulle taksin.

–    On se kumma. Aina tulee kiire, vaikka kuinka yrittää edellisenä

 päivänä saada kaiken valmiiksi. Onko sulla Elmon proforma valmiina?

–    On, vaikka tiedot tuli, kuten tavallista, vasta tunti sitten.
Se on laukussa muiden proformien joukossa.

–    Selvä. ]Da svidanija, nähdä Baku ja kuolla.

–    Ukkomies. Saisit välttää sitä paikkaa.

–    Yes, yes, Pulu. Kyllähän sinä minut tiedät.

Ei muuta kuin matkaan. Kaksi isoa matkalaukkua ja attasea.

Miten ihmeessä rättinäytteet voivat painaa näin paljon?

Ja joka kerta sama juttu. Milloinkahan sitä pääsee sellaiseen asemaan,

että joku muu kantaa laukut? Jaaha, tuossa taksi näkyy jo tulevan,

musta mersu, pitkä malli. Matka ainakin alkoi hyvin.

 

–         Ajetaan ensin Pohjoisespa kahteen ja sieltä lentokentälle.

–         Olisi vähän kiire.

Kuski oli nuori ja ymmärsi, että kiirettä pitämällä saa ekstraa,

liikemiehestä kun oli kysymys.

 

Pikapysähdys matkatoimiston edessä ja taas matkaan. Keula kohti

Seutulaa.

 

Nyt oli aika tarkistaa matkaliput, voucherit ja viisumit. Vaikka ei niitä kuitenkaan enää ehtisi korjata, mutta siitä oli tullut tapa. Se oli pikemmin henkistä valmistautumista matkaan. Kiire

jäi konttoriin. Kaikki oli nyt Pulun murheita. Siinä vasta mahtava sihteeri. Sihteerin suuren merkityksen huomaa vasta silloin, kun hän on sairaana tai lomalla. Se on vähän sama asia

kuin puhtaanapitolaitoksen lakko. Hyvä sihteeri on kultaakinkalliimpi ja sitä Pulu totta

totisesti oli.

Niitä näitä ajatellessani saavuimme lentokentälle.

– Anna olla tasaraha, jos kannat matkalaukut buukkaukseen, sanoin

kuskille.

– Selvä juttu.

Missähän Elmo mahtoi olla? Kappas vain, tuollahan se istuu ja pelaa matkashakkia. Se oli hänen tapansa kuluttaa aikaa ja purkaa jännitystä. Huomenna hänellä on elämänsä ensimmäiset neuvottelut venäläisten kanssa. Hänen firmansa ei ole vielä toimittanut mitään neukkuihin. Mutta kuten sanoin hänelle: ensin kontakti, sitten kontrahti. Jos kaikki menee hyvin, niin määrätkään eivät ole pieniä.

Hänen olemuksestaan voi aistia jännityksen. Tavallisesti niin rauhallinen ja seuraavaa siirtoa tarkoin harkitseva Elmo siirteli nappuloita edestakaisin hermostunein nytkähtävin siirroin.

Päätin laukaista tilanteen ja luikkasin:

– Shakki ja matti. Mitäs teitillen kuuluu? Ei muuta kuin menoiksi. Alles in ordnung?

– Katsos poikaa, sinähän ylitit itsesi. Tulit suurin piirtein ajoissa.

-No se on ollut tapana, että transitravintolan baaritiskillä ehtii aina ottamaan muutamat

 viskit, sanoi Bisquit. Tässä on sun matkadokumentit ja proforma. Onhan sulla näytteet

 mukana?
– Toki. Hm, kaikki on ilmeisesti kunnossa. En minä näitten bumagojen päälle mitään

ymmärrä. Kai sinä olet tarkastanut nämä. Mulla on mukana ne kaksi tusinaa ylimääräistä pikkupöksyä, jotka sä pyysit. Niin, edustustarkoitukseenhan ne menee.
Mitä minä sanon neukkutullissa, jos siellä kysytään?

-Kyllä meikä hoitaa. Asia on tarkemmin sanoen jo oikeastaan hoidossa. Älä kanna murhetta siitä asiasta. Buukataan itsemme sisälle ja käydään tax-freessä. Meinaan niitä hoitoaineita
ostamassa. Osta kartonki punaista Mariboroa ja meille viskpullo sviittiin, niin ja yksi pullo hajuvettä. Minä ostan saman lastin.

Jatko: https://sites.google.com/site/myteurastaja/

Mainokset